Kemialliset kontaminaatiot

Syötävät hyönteiset voivat kontaminoitua erilaisilla haitallisilla kemikaaleilla samalla lailla kuin kaikki muutkin tuotantoeläimet ja kasvikset. Elintarvikkeeksi kasvatettavat hyönteiset voivat käyttää sellaisia uudenlaisia ravintoaineita, joiden kemialliset riskit ovat vaikeasti arvioitavia. Erilaisten kemiallisten yhdisteiden taipumus kerääntyä hyönteisiin on tuntematon. Aihe vaati erityistä huomiota tiedon vähyyden takia.

Kemiallisista kontaminaatioista

Kemiallisia kontaminaatioita  on monenlaisia. Tässä tekstissä olen huomioinut seuraavat kontaminaatiot: raskasmetallit, mykotoksiinit, hyönteismyrkyt ja antibiootit sekä teollisuuskemikaalit. Lisäksi luokkaan voitaisiin sisällyttää radioaktiiviset yhdisteet, mutta jätän ne tässä käsittelemättä.


Kemiallisten yhdisteiden vaikutuksesta (elintarvike)hyönteisiin löytyy vain vähän tieteellistä tutkimusta. Löytämäni tutkimustulokset keskittyvät erittäin vahvasti hyönteismyrkkyihin. On kuitenkin syytä uskoa, että hyönteiset voivat kontaminoitua muistakin kemikaaleista samaan tapaan kuin tuotantoeläimet, vaikka niiden lyhyt elinikä vähentää altistumista kemikaaleille. On esimerkiksi todettu, että lyijykaivoksen läheltä ravinnoksi kerätyt heinäsirkat sisältävät huomattavia määriä lyijyä .

Raskasmetallit

Terveydellä haitallisia ja ilmenevyydeltään merkittäviä raskasmetalleja ovat antimoni, arseeni, kadmium, kromi (VI), kupari, lyijy, elohopea, nikkeli, seleeni, telluuri, tallium ja tina. Nämä voivat olla metallisessa tai yhdistemuodossa. Raskasmetallien testaaminen on halpaa ja nopeaa.


Raskasmetalleja on hyönteisten ravinnossa ja elinympäristössä usein hyvin vähän. Ongelma kuitenkin on monien raskasmetallien kyky rikastua hyönteisissä. Rikastuminen jatkuu sitten vielä ihmisessä. Esimerkiksi elohopean voi muuttaa metyylielohopeaksi bakteerien metabolian avulla. Metyylielohopea on huomattavasti tavallista elohopeaa myrkyllisempää ja voi aiheuttaa vakavia ja pysyviä hermovaurioita. Toistaiseksi en kuitenkaan ole löytänyt tuloksia hyönteisissä tapahtuvasta raskasmetallien metaboliasta.

Mykotoksiinit

Mykotoksiinit eli sienimyrkyt ovat sienten muodostamia myrkkyjä. Ne ovat tavanomaisia löydöksiä useissa elintarvikkeissa. Osa mykotoksiineista on erittäin vaarallisia ja niiden uhka tulee ottaa tosissaan. Niiden rikastumisesta hyönteisten elimistössä on hyvin vähän tietoa. Asiaa monimutkaistaa se, että sienet eivät aina tuota toksiineja. Monien mykotoksiinien testaaminen on hidasta ja kallista.


On monia syitä uskoa, että mykotoksiinit tulevat aiheuttamaan huomattavia ongelmia teollisessa hyönteistaloudessa:


- Usein kasvatuksessa kuolleet hyönteiset homehtuvat silminnähden muutamassa tunnissa (sienet ovat erittäin tavallisia sairauksia hyönteisillä).


- Homeet kasvavat ja kykenevät tuottamaan ihmiselle haitallisia myrkkyjä kuolleiden hyönteisten lisäksi niiden kasvatusastioissa. Olen havainnut homehtumista myös hyvin kuivissa kasvatusastioissa. Hyönteisten kuorten palaset, ruoantähteen sekä kasvatusalusta kykenevät ylläpitämään sienten kasvua.


- Sienet kasvavat myös hyönteisten ravinnossa, kuten puumateriaalissa ja voivat muodostaa näihin huomattavia määriä mykotoksiineja, jotka sitten päätyvät hyönteisten elimistöön.


- Elintarvikkeeksi valmistettujen hyönteisten homehtuminen ja mykotoksiinien muodostuminen on todellinen ongelma, jota omat kokemukseni tukevat.


Mykotoksiinit ovat ainoa tässä kirjoituksessa oleva kemikaaliryhmä, jota voidaan hallita kasvatuksen jälkeen. Tämä siksi, että sitä voi muodostua valmistuksen jälkeisen varastoinnin aikana (teoriassa voi tietysti esiintyä kemiallista kontaminaatiotakin). Homeiden ja mykotoksiinien kasvu voidaan estää huolehtimalla siitä, että tuotteessa ei ole kasvukykyisiä homeita, tehden olosuhteet niille sopimattomiksi (esim. matala-aktiivinen vesi) tai lisäämällä säilöntäaineita (esim. sulfaatteja).

Hyönteismyrkyt

Monet hyönteismyrkyt eivät ole vaarallisia vain hyönteisille vaan myös ihmisille, jonka takia niille on asetettu raja-arvot (EU on asettanut raja-arvot noin 1100 hyönteismyrkylle). Syötävien hyönteisten sekä ihmisten kyky rikastuttaa useita hyönteismyrkkyjä tekee asiasta vakavan.


Hyönteismyrkyt ovat pääasiassa luonnosta pyydystettävien hyönteisten ongelma ja niiden kyky rikastua hyönteisissä on erittäin huolestuttava. On huomioitava, että elintarvikkeeksi käytettävien hyönteisten ravinto saattaa sisältää ihmisille haitallisia hyönteismyrkkyjä. Hyönteismyrkkyjä voi esimerkiksi jäädä hyönteisille syötettävään hakkeeseen ja viljankorsiin.

Hyönteismyrkkyjen määrä vaihtelee voimakkaasti eri hyönteisten käyttämien raaka-aineiden välillä. Elintarvikkeisiin niitä ei kuitenkaan juuri suvaita ja täten pienetkin määrät huonolaatuista ravintoa voivat pilata kokonaisen erän hyönteisiä. 

Antibiootit ja teolliset myrkyt

Antibioottijäämät tulevat todennäköisesti olemaan hyvin pieni ongelma hyönteisravinnossa. Hyönteisiä ei hoideta antibiooteilla, eikä niiden ravinnon tulisi missään tuntemassani tapauksessa sisältää antibiootteja. Ainoa tapa antibioottien päätymiseen hyönteisiin olisi niiden käyttämän veden kautta.


Teolliset myrkyt, kuten dioksiinit ovat vaikeasti hallittava ongelma hyönteisravinnossa. Erilaisia haitallisia teollisuuskemikaaleja voi tulla kasvatettaviin hyönteisiin teoriassa kaikkialta kasvatustilan ympäristön ilmasta lähtien. Esimerkiksi kasvatusastioista voi tulla altistumisia erilaisille haitallisille muovin pehmentimille sekä dioksiineille. Erilaiset elintarvikekäyttöön soveltuvat materiaalit ovat yksi tapa suojautua näiltä kemikaaleilta.

Mistä kemiallisia kontaminaatioita

Hyönteisten poikkeuksellisen monipuolinen ja nykykäytäntöihin verrattuna epätyypillinen ruokavalio asettaa erityishaasteita kemiallisten kontaminaatioiden lähteiden hallitsemiselle. Perinteisten tuotantoeläimien kemialliset kontaminaatiot sekä niiden reitit tunnetaan verrattain hyvin, mutta tätä tietoa voidaan soveltaa hyönteisiin vain rajallisesti. Esimeriksi eri kemikaalien rikastumisesta eri hyönteislajeissa on olemassa huomattavan vähän tietoa.


Hyönteisten ravintona voidaan käyttää lähes mitä vain biologista materiaalia. Tämä aiheuttaa todennäköisesti suurimman haasteen kemikaalikontaminaatioiden estämisessä. Monien hyönteisten ravinnoksi käyttämien aineiden kuten kaupunkialueelta kerättyjen lehtien, heinänkorsien sekä hakkeen ja puumateriaalin sisältämät myrkyt ovat heikosti valvottuja. Hyönteisille voidaan syöttää myös ihmisille ja eläimille kelpaamattomia elintarvikkeita sekä rehuja.


Hyönteisten käyttämä vesi voi myös sisältää erilaisia kontaminantteja (esimerkiksi nitriittejä). Erityisesti tulee huomioida se, että hyönteisiä saatetaan kasvattaa erittäin vähäisellä ja huonolaatuisella vedellä. Tällaisen veden valvominen saattaa olla erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta, jos vesi esimerkiksi tiivistetään kankaaseen ilmasta. Normaalin maatalousveden valvonta ja raja-arvot soveltunevat myös elintarvikehyönteisille.

Valvonta

Ainoa tapa hallita kemikaalikontaminaatioita on huolehtia siitä, että hyönteisten vesi, ravinto tai kasvuolosuhteet eivät sisällä liian suuri pitoisuuksia haitallisia kemikaaleja. Valmiista tuotteesta tehty valvonta ei ole tehokas ja turvallinen tapa huolehtia. Toisaalta se voi olla ainoa tapa löytää ensimmäiset viitteet kontaminaatioista ja täten toimia lähteen etsimisen ensimmäisenä askeleena.


Kaikkien ravintona käytettävien ainesosien valvonta on tärkeää ja siinä korostuu erityisesti nopeus. Tulokset olisi hyvä saada ennen ravinnoksi käyttämistä. On huomioitava myös se, että ravintomateriaalierän kemikaalikoostumus saattaa muuttua sen kuljetuksen ja varastoinnin aikana. Huonossa tapauksessa joudutaan hävittämään kasvatettava hyönteisestä, koska sen ravinnosta otetut näytteet ylittivät raja-arvot.


Ravinnon, kasvatusolosuhteiden sekä erityisesti kasvatettavien hyönteisten kemikaalipitoisuuksia tulee valvoa tarvittavalla laajuudella. Tiedon lisääntyessä voidaan valvontaa keskittää todennäköisimpiin riskeihin, kuten tehdään perinteisten tuotantoeläinten kanssa. Tiettyjen kemiallisten haitta-aineiden, kuten dioksiinien testaaminen on erittäin kallista sekä hidasta. Kemiallinen analytiikka on monipuolinen teollisuudenala. Nyrkkisääntönä voi todeta, että kaikki voidaan löytää, mutta hinta voi vaihdella kemikaalien välillä monisatakertaisesti näytteestä riippuen.


Tehokas ja mielekäs valvonta vaatii myös erilaisten raja-arvojen määrittämistä. Toistaiseksi hyönteisravinnolla ei ole omia raja-arvoja vaan siinä sovelletaan yleisiä arvoja. Lisäksi on hyvä määrittää erilaisia yleisiä näytteenottosuunitelmia, joita eri osapuolet voivat noudattaa. Tällöin jokaisen toimijan ei tarvitse itse määrittää soveltuvaa näytteenottosuunitelmaa. Kaikkia kemiallisia riskejä ei voida valvoa kaikkialla ja kaiken aikaa. Tämän takia valvonta vaatii luotettavia tieteellisiä tuloksia riskeistä ja niiden ennustamisesta.

Lopputulos

Kemialliset riskitekijät ovat vakavasti otettava luokka riskejä. Hyönteisiin voi kerääntyä raskasmetalleja, mykotoksiineja ja teollisia kemikaaleja. Ainoa tapa hallita näitä kemikaalikontaminaatioita on huolehtia siitä, että hyönteisten vesi, ravinto tai kasvuolosuhteet ovat puhtaat. Puhtaus taas voidaan todeta kemiallisilla kokeilla, joiden hinta ja nopeus vaihtelevat huomattavasti.


Elintarvikkeeksi käytettävät hyönteiset voivat hyödyntää erittäin monipuolista ja tavanomaisille tuotantoeläimille soveltumatonta ravintoa. Tällaisen ravinnon kemikaalisisällön valvonta ja arviointi vaativat omat standardinsa sekä käytäntönsä. Pienikin määrä huonolaatuista raaka-ainetta voi pilata koko hyönteiserän, mikäli kemikaalipitoisuus ylittää EU:n asettamat raja-arvot.


Tästäkin aiheesta löytyy vähän tieteellistä tutkimusta. On selvitettävä kuinka eri kemialliset kontaminantit kertyvät eri hyönteisiin, mitkä ovat riskiraaka-aineita ja päätellä mihin valvontatoimenpiteet kannattaa keskittää. Itse kemikaalialtistuksen määrä luonnosta kerätystä hyönteisravinnosta on paljolti mysteeri. Teollisesti valmistetuista hyönteisistä ei tiedetä sen enempää.



Santtu



P.S. seuraava teksti käsittelee tulevaa kirjaani