2. Mittakaavasta

Elintarviketeollisuus on arvioitu maailman suurimmaksi teollisuudenalaksi yli 10 % osuudellaan maailman bruttokansantuotteesta. Nyt elintarvikehyönteiset ovat tulossa mukaan tähän valtavaan teollisuuteen ja tekstissä esittelen sen potentiaalista mittakaavaa. Keskityn kahden tärkeimmän kilpailevan tuoteperheen mittakaavaan eli lihatalouteen sekä soijaan.

Yleistä

On hyvä miettiä mitä mittakaavaa elintarvikehyönteisten kilpailevat tuotteet edustavat. Elintarviketeollisuuden mittakaava on massiivinen kaikkialla maailmassa ja tämän takia pienikin markkinaosuus on euromääräisesti valtava. On esimerkiksi arvioitu, että EU-maiden elintarviketeollisuuden (myös täällä suurin teollisuudenala) liikevaihto oli 836 miljardia euroa ja se työllisti suoraan noin 3,8 miljoonaa henkilöä vuonna 2006.


Samalla tulee huomioida, että elintarvikeketju sisältää paljon muutakin kuin elintarviketeollisuuden. Tulevaisuuden toimivassa elintarvikehyönteisteollisuudessa on mukana seuraavat vaiheet: 


- Tutkimus ja tuotekehitys

- Kasvatuslaitteet

- Hyönteisten kasvatus

- Hyönteisten rehun kasvatus ja prosessointi

- Logistiikka

- Valvonta

- Rahoitus ja vakuutukset

- Prosessointi

- Markkinointi ja kaupankäynti

- Myynti vähittäiskaupassa

- Valmistus ja myynti ravintoloissa jne.


Yhdessä koko tämä ketju on paljon enemmän kuin vain se, mitä yleensä lasketaan elintarviketeollisuudeksi. Jokainen mainittu aihe tarvitsee omat asiantuntijansa ja käytäntönsä.

Kasvusta ja korvautumisesta

On oletettavaa, että länsimaiden elintarvikemyynnin volyymi ei kasvaa uusien tuotteiden tullessa markkinoille, sillä ruokaa on jo enemmän kuin tarpeeksi. Suurin osa ihmisille tarkoitetusta hyönteisravinnon markkinaosuudesta täällä on pois muilta tuotteilta, sama tilanne on myös rehun kanssa. Tämän pohjalta olen olettanut, että nykyinen kulutustaso on ainakin toistaiseksi maksimi, mitä länsimaissa voidaan hyönteisillä korvata. Oletus on teoreettinen, sillä hyönteiset eivät tietenkään tule korvaamaan kaikkea.


Tilanne on useiden kehitysmaiden tapauksessa erilainen. Niissä on pulaa sekä ihmisten ravinnosta (erityisesti proteiinista) että rehusta. Täten hyönteisruoka siellä voi teoriassa tulla markkinoille syrjäyttämättä soijaa ja lihatuotteita. Molemmat mahtuvat tällöin paremmin samoille tyydyttymättömille markkinoille. Väestön ja talouden kasvu nostavat proteiinin tarvetta ja jossain vaiheessa ympäristön rajat tulevat vastaan – elleivät ole tulleet jo.

Lihatalouden mittakaava

Neljä suurimman lihatuotteen eli naudan-, sian-, siipikarjan- ja lampaanlihan osuus EU-alueen koko maataloustuotannon kokonaisarvosta on noin neljännes. Lihatuotteita käytetään alueella noin 35 miljoonaa tonnia. Maailman lihatalouden tuotanto on nopeassa kasvusuhdanteessa, kuten seuraavissa kuvaajissa näkyy. Globaali lihan kulutus on mennyt jo yli 300 miljoonan tonnin vuodessa.

Kuva 1. Maailman strutsituottajaliiton kuvaaja eri lihatyyppien tuotannosta ja ennuste tulevasta.

Kuva 2. Lihantuotanto on kasvanut enemmän kuin ihmisten määrä.

Kuva 3. Lihan tuotanto kasvaa erityisesti kehitysmaissa. 

Soijan mittakaavasta

Soijaa, soijaöljyä ja öljyksi puristettavia siemeniä tuodaan EU:n alueelle noin 30-35 miljoonaa tonnia. Määrä on lähes sama kuin lihatuotteiden tuonti; kuitenkaan yhteys ei todellisuudessa ole näin yksinkertainen. 30-35 miljoonaa tonnia on huomattava määrä, kun mietitään sitä faktaa, että EU:n alueella tuotetaan vain noin miljoona tonnia soijaa. Tuontisoijaa tietysti voitaisiin korvata myös paikallisella tuotannolla, mutta se olisi hidasta ja jostain muusta tuotannosta pois (ilmeisesti myös kalliimpaa kuin tuonti).


Soijan tuotanto on ollut erittäin vahvassa kasvussa: Tuotanto on noin kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja kuten edellisessä kirjoituksessa todettiin, sen hinta jatkaa silti kasvuaan. Maailman soijasta tuotetaan enemmistö Amerikan mantereella ja tuotantovolyymin kasvu on saatu aikaan pääasiassa luomalla uusia peltoja viidakkoon ja muille maa-alueille, joilla ei ole aiemmin viljelty. Tämä on ympäristön kannalta erittäin huono asia.


Soijan kulutus tapahtuu pääasiassa tuotantoeläinten rehuna. Perinteiset tuotantoeläimet tarvitsevat soijaa huomattavasti enemmän, kuin mitä ne lopulta tuottavat ravintoa, ja täten soijan tarve olisi paljon pienempi ilman tätä hävikkiä. Hyönteiset ovat yksi mahdollisuus tuottaa eläinproteiinia tehokkaammin, mutta tällöin niille syötettäisiin parempaa ravintoa kuin mitä ne tarvitsevat.

Kuva 4. Soijan tuotanto maailmassa on ollut nopeassa kasvussa. 

Lopputulos

On erittäin tärkeää muistaa, että kaikkein kaupasta löydettyjen elintarvikeryhmien, elintarvikeketju sisältää paljon muutakin vaiheita ja toimijoita kuin elintarviketeollisuuden. Jokainen tuoteperhe vaati taustalleen esimerkiksi tutkimusta ja tuotekehitystä, perustuotannon, logistiikan ja vähittäismyynnin. Pelkät tuottajahinnat eivät siis kerro koko totuutta liikevaihdosta.


Soijaa, soijaöljyä ja öljyksi puristettavia siemeniä tuodaan Euroopan Unionin alueelle noin 30-35 miljoonaa tonnia. Myös lihatuotteita käytetään suurin piirtein sama määrä. Hyönteiselintarvikeet ovat siis tulossa mukaan valtaville ja kasvaville markkinoille pelkästään Euroopassa. Maailmanlaajuiset luvut ovat vielä paljon suurempia.

Santtu

Ps. Seuraava teskti käsittelee hyönteistelouden mahdollisuuksia Suomessa

Hyönteistalouden kaupallisesta potentiaalista osa 1. kilpailevat tuotteet

Seuraavissa teksteissä unohdetaan uuselintarvikeasetuksen kuristus ja suhtaudutaan elintarvikehyönteisiin kaupallisena ilmiönä. Miten ja kuinka paljon niillä saisi tehtyä rahaa?

Yleistä

Nykyisenkaltaisessa maailmassa on lähes varmaa, että hyönteisravinto ei yleisty tuontantoeläinten rehuna tai kuluttajien suosimana elintarvikkeena, ellei sen tuotantoa saada taloudellisesti kannattavaksi. Seuraavassa viidessä tekstissä käsittelen sitä, miten se onnistuu täällä Suomessa. Tekstien aiheet ovat:


1. Kilpailevat tuotteet

2. Mittakaavasta

3. Suomessa

4. ???=Profit

5. Tiivistelmä ja johtopäätökset

1. Kilpailevat tuotteet

Yleistä kilpailusta

Hyönteisten tuleminen markkinoille lisää siellä olevien elintarvikkeiden ja rehun määrää. Tällöin on lisättävä kulutusta tai jotkin tuotteet joutuvat luopumaan markkinaosuudestaan. Tilanne on helpompi kehitysmaissa joissa on suuri tarve lisäravinnolle (erityisesti proteiinille). Väestönkasvu aiheuttaa tarvetta vielä lisää. Hyönteisravinto tarjoaakin kehitysmaille potentiaalisesti halvan, helpon ja nopeasti perustettavan proteiinilähteen ilman, että sen tarvitsee edes syrjäyttää muita tuotteita markkinoilta.

Suomen tai muiden länsimaiden markkinoilla ruokaa ja proteiinia on vähintäänkin riittävästi. Täällä hyönteisten on haastettava ja riistettävä markkinaosuuksia muilta tuotteilta. Tämä on vaikeaa ja vaati laadukkaita ja halpoja tuotteita (tai julkisen vallan toimia).

Optimaallisessa tilanteessa hyönteisravinnolla voitaisiin korvata sekä lihatuotteita, että tuontisoijaa sellaisista raaka-aineilla ruokkimalla, jotka eivät ole nykyään käytettävissä elintarvikkeeksi.

Tuotteiden saatavuus

Lihaperäisten tuotteiden saatavuuteen saattaa tulla lähitulevaisuudessa muutoksia. On oletettavaa, että ympäristö ei kestä nykyvauhtia lisääntyvää lihatuotantoa enää tulevaisuudessa ja sen tuotantoon aletaan puuttua valtioiden toimin poistamalla subventioita ja asettamalla kieltoja sekä rangaistusmaksuja. Tällöin lihan hinta nousee radikaalisti. Tämä lisäksi tulee huomioida vielä biopolttoaineuden tuottaminen rehupelloilta.


Elintarvikehyönteisten voidaan olettaa korvaavan markkinoilla pääasiassa tuontisoijaa sekä perinteisiä lihatalouden tuotteita. Nämä kaksi taas liittyvät toisiinsa erittäin kiinteästi, koska suuri osa tuotantoeläinten ravinnosta on tuontisoijaa.

Perinteisten tuotantoeläinten liha

Kuluttajille myytävän lihan hinta on monimutkaisen subventioketjun tulos. EU:n ja paikallisen subventioiden jälkeen kaupassa olevan lihan hinta ei ole kovinkaan suorassa yhteydessä tuotannon ja raaka-aineiden varsinaiseen hintaan. Sama tosin pätee oikeastaan kaikkiin tuoteryhmiin kaupassa. Tuottajahinnat suomalaisille farmareille ovat uusimman tilaston mukaan seuraavanalaisia:

Naudanliha keskimäärin    3.04 €/kg
Sianliha keskimäärin          1.57 €/kg
Lampaanliha keskimäärin   2.63 €/kg
Siipikarja keskimäärin        1.74 €/kg


Mielenkiintoisena yksityiskohtana voi mainita, että hinnat eivät todellakaan heijastele tuontantoeläimille arvioituja ympäristövaikutuksia tai suhteellista rehun kulutusta. 

Hyönteiselintarvikkeiden on helppo voittaa lihatuotteet hinnassa, eettisyydessä, ympäristöystävällisyydessä. Tuotteiden välinen kamppailu varmasti keskittyy siihen, että hyönteisravinnon tulee olla haluttavampia ja parempia kuin lihatuotteet. Kuluttajat ovat todennäköisesti valmiita maksamaaan nykyistä paljon enemmän lihatuotteista, jolleivät korvaavat tuotteet ole laadultaan ja haluttavuudeltaan vastaavia. Pelkkä raha ei ratkaise, kun rahaa on.


Hyönteisruoan kilpailutilanne lihatuotteita vastaan on erilainen kehitysmaissa, joissa raha on tiukassa ja useimmilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta ostaa lihatuotteita edes nykyisillä hinnoilla. Myös ne, joilla varaa on, voivat säästää suhteellisesti suuren määrän rahaa, jos lihan korvaava hyönteisruoka on halvempaa. Hyönteisruoan ei todennäköisesti tarvitse olla yhtä haluttavaa kuin lihatuotteet tällaisessa tilanteessa. Tosin sosiaaliset seikat taustalla ovat vaikeita ennakoida. Entä jos ihmiset ovat mieluummin nälässä kun syövät hyönteisravintoa?

Soija

Soijaa ja sen öljyä käytetään eläinten rehuna sekä ihmisravintona. Soijan hinta on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana vähän yli 200 yhdysvaltojen dollarista yli viiteen sataan dollariin tonni (0.15-0.38 €/kg). Kuten kuvassa 1 näkyy, on soijan hinta on ollut vahvassa nousussa ja kysynnän yhä kasvaessa sen hinnan ei voida olettaa laskevan ainakaan lähitulevaisuudessa. Soijan hinta on noussut vaikka sen tuotanto melkein tuplaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. 

Kuva 1. Soijan hintakehitys viimeisen kymmnen vuoden aikana. 

Muut kilpailijat

Mielenkiintoisena, mutta ei triviaalina lisänä, voidaan todeta, että hyönteisistä saadaan muutakin kuin ruokaa. Esimerkiksi niiden kitiini, rasvat ja bioaktiiviset yhdisteet todennäköisesti löytävät erilaisia käyttökohteita. Aihe ansaitsee oman blogikirjoituksensa.

Lopputulos

Hyönteiselintarvikkeiden suurimmat kilpailijat ovat perinteiset lihatuotteet sekä soija. Soijan hinta on noussut nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja sen käyttäjät ovat pääosin tuotantoeläimet. Tämä hinnanousu on tapahtunut suurista tuotantolisäyksistä huolimatta. Voidaan jopa todeta, että soija on pääkilpailija hyönteisravinnolle. 

Erityisesti lihan hinta on voimakkaasti subventioista ja poliittisista päätöksistä riippuvainen. Hyönteiselintarvikkeilla ei tule olemaan vaikeuksia kilpailla hinnassa lihatuotteiden kanssa edes nykyisillä hinnoilla ja ne muodostanevat minimitason kaupallisille hyönteiselintarvikkeille. Lihatuoteiden ja soijan hinnan voi olettaa nousevan vielä enemmän nykyisestä tasostaan.


Molemmat tuotelajit ovat vakiinnuttaneet asemansa kuluttajien mielessä ja on oletettavaa, että hyönteisravinnon on vaikea syrjäyttää näitä markkinoilla. On mahdollista, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan lihatuotteista huomattavasti hyönteisiä enemmän, ellei markkinoille tule hyvin haluttuja hyönteiselintarviketuotteita. Hyönteisravinnon tulisi siis olla, ei vain ympäristöysvällisempiä kuin lihatuotteet, vaan myös halvempia ja ennen kaikkea parempia, jotta teollisuus ja kuluttajat kiinnostuisivat tuotteista enemmän.

Santtu

Ps. Seuraavassa tekstissä käsittelen hyönteisruoan potentiaalista mittakavaa

Hyönteisten keräily Suomessa

Suomessa löytyy useita eri hyönteislajeja syötäväksi. Hyönteisten keräily on mukavaa ajanvietettä aurinkoisille kesäpäiville ja näin voit kerätä muutakin ravintoa luonnosta kuin marjoja ja sieniä.

Yleistä

Hyönteisruoan metsästys (tai keräily) on ollut ihmiskunnalle ikiaikainen pakko. Nyt se, kuten metsästys ylipäätään, on enemmän harrastus meille länsimaisille ihmisille. Hyönteisten metsästystä/keräilyä harjoittaa Pohjoismaissa hyvin harva, mutta tähän saattaa tulla muutos nyt hyönteisruoan tietoisuuden kasvaessa myös täällä Suomessa. Keräily on ehkä kaikkein helpoin tapa aloittaa tutustuminen hyönteisruokaan. Pitää vain huomioida, että keräily on mahdollista vain lämpimänä vuodenaikana. Myös sade estää useimpien hyönteisten keräämisen (kotilot o helpointa löytää heti sateen jälkeen kun ne ovat liikeellä).


Aiheesta löytyy mielenkiintoista tietoa Puolustusvoimien vuonna 1985 julkaisemasta, nykyisin julkisessa levityksessä olevasta luonnonmuonaoppaasta (Kuva 1). Ohjeet eivät ole erityisen monipuolisia, mutta hyönteisten valmistus kenttäruoaksi ei keittämistä erikoisempaa prosessia tarvitse. Myös muut sotavoimat, kuten Yhdysvaltojen sotalaitos kertovat oppaissaan perusohjeita hyönteisten keräämisestä ravinnoksi.

Kuva 1. Puolustusvoimien julkaisemassa luonnonmuonaohjeessa mainitaan metsiemme hyönteisiä ja nilväisiä. 

Mitä syödä?

Suomen alueelta löytyy useita hyviä ja helposti kerättäviä hyönteisiä sekä nilviäisiä. Esittelen tässä muutaman testatun esimerkin:


Lehtokotilot

Olen ottanut kotilot mukaan tähän tekstiin, vaikka ne ovatkin nilviäisiä. Näitä puutarhan erittäin vaikeasti hävitettäviä tuholaisia löytyy suuresta osasta Etelä-Suomea. Lehtokotiloita löytää erityisen helposti sateen jälkeen vanhasta kasvimateriasta.


Kotilot kannattaa kerätä suureen kannelliseen astiaan, jossa on pieniä ilmareikiä. Syötä etanoille pastaa tai riisiä viikko ennen valmistamista ruoaksi. Tämä vaihe ei ole pakollinen, jos kotilot keittää hyvin, mutta se parantaa niiden makua huomattavasti. Erilaisten yrttien lisääminen pastan ja riisin sekaan muokkaa kotiloiden makua. Lopuksi kotilot jätetään ilman ravintoa kahdeksi päiväksi. Tällöin niiden suoli tyhjenee. Suihkuta astiaan vähän vettä joka päivä ja kerää uloste pois.


Samat reseptit toimivat myös harvinaisemman ja arvostetumman viinimäkikotilon kanssa. Myös kastematoja voi syödä, mutta itse en ole onnistnut valmistamaan niitä maukkaaksi. Osaisiko joku neuvoa?


Katso reseptejä: tästä ja tästä.


Aiheesta on kirjoitettu myös suomalaisessa mediassa.


Heinäsirkat ja hepokatit

Heinäsirkat ja hepokatit ovat kaikkialla Suomessa tuttuja hyppijöitä. Niiden metsästäminen luonnosta käy viikkoliikunnasta jonka lopputuloksena on helposti valmistettavaa ruokaa. Paras aika etsiä sirkkoja on loppukesästä, ja itse olen keskittynyt etsimään niitä tällöin heinikosta. Metsästyksessä voi käyttää apuna perhoshaavia, mutta itse olen pärjännyt parhaiten käyttämällä sormista muodostettua kuppia, jolla siirrän kiinnisaadut sirkat rei’itettyyn ämpäriin.


Sirkat kelpaavat syötäväksi heti pyydystyksen jälkeen, mutta jos haluat, niitä voi säilyttää jääkaapissa jopa viikkoja (vaihtolämpöisyyden hyviä puolia). Lisää purkkiin vain jotain kosteaa ravintoa, kuten porkkanaa. Jääkaappissa säilyttäminen myös helpottaa sirkkojen käsittelyä. Normaalisti karkuun hyppivät (hepokatit myös purevat!) ötökät ovat mukavan säyseitä kylmän aiheuttaman vaikutuksen takia.


Hyvä resepti on esimerkiksi tämä ja tämä. Kannattaa poistaa suuosat ennen syömistä, siivet voi myös poistaa.


Muurahaiset ja niiden munat

Muurahaiset ja niiden munat ovat valitettavan pienikokoista ruokaa, jopa hyönteisten mittakaavassa. Niitä voi metsästää erityisen helposti menemällä niiden käyttämän polun varrelle ja laittamalla esim. paperin keskelle sitä. Paperin voi taittaa ja muurahaiset tiputtaa kannelliseen ilmarei’itettyyn astiaan. Suosittelen vahvasti pitämään astiaan jääkappissa ennen valmistusta ruoaksi koska muuten muurahaisilla on tapana juosta ympäri keittiötä. En ole itse testannut, mutta ilmeisesti muurahaiset eivät selviä jääkaapissa kovinkaan pitkiä aikoja.


Muurahaisten lisäksi myös niiden munat ovat syötäviä. Muurahaisten munat löytyvät pesien sisältä ja en ole itse keksinyt tapaa, miten niitä saa rikkomatta pesää. Jos päätät hankkia muurahaisen munia kaikesta huolimatta, se onnistuu helpoiten rikkomalla pesä ja levittämällä sen reunoilta käännetyn kankaan päälle. Muurahaiset kantavat munat pois auringon paisteesta tai sateesta käännettyjen reunojen alle josta ne on helppo kerätä talteen. Jos sinulla on kiire niin munat voi kaivaa pesästä esiin lapiolla ja poimia käsin. Nykyisen käytännön mukaan muurahaisten munien kerääminen rinnastetaan jokamiehenoikeuksien mukaiseen marjojen ja sienten keräämiseen. Tällöin pienimuotoinen keräily, mikä ei jätä jälkiä ympäristöön, on salliltua. En kuitenkaan suosittele pesien aukaisua ellet ole hätätilanteessa!


Muurahaisissa on hyvä muistaa että ns. kusiaiset eivät ole erityisen hyvän makusia niiden sisältämän hapon takia. Ne myös pistävät inhottavasti kerätessä. Hyviä ruokamuurahaisia ovat esimerkiksi kekomuurahainen, hevosmuurahainen, mauriainen ja mustamuurahainen.


Muurahaiset voi keittää ja friteerata kuten heinäsirkat. Muurahaisen munilla voi tehdä samoin. Mielenkiintoinen resepti muurahaisen munille löytyy myös täältä.

Riskejä

Luonnosta hyönteisiä keräillessä on hyvä muistaa, että kaikki hyönteiset eivät sovellu syötäviksi. Ongelmalliseksi asian tekee se, että mitään kaiken kattavaa listaa myrkyllisistä ja syötävistä hyönteisiä ei ole olemassa. Onneksi tiedossa aika laaja lista hyönteisistä, joita voi keräillä turvallisesti.

Osa Suomesta löytyvistä hyönteisistä on myrkyllisiä ja ne voivat myös aiheuttaa allergisia oireita. Allergioiden kanssa on hyvä muistaa, että yhden hyönteislajin testaaminen ei tarkoita, ettei allergiaoireita tule muiden lajien edustajista. On myös mahdollista, että eri ravintoa syöneet hyönteiset saattavat aiheuttaa erilaisen allergisen vasteen. Oppaissa sanotaan usein että on hyvä välttää karvaisia sekä kirkkaan värisiä hyönteisiä. .Esimerkiksii jotkut perhosentoukat ovat myrkyllisiä. Siksi en tässä tekstissä suosittele mitään toukkia.


On hyvä varmistaa, että hyönteiset eivät ole olleet kosketuksissa ulosteen kanssa. Ihmisen ja eläinten uloste voi sisältää useita eri haitallisia bakteereja. Keittäminen ja paistaminen pienentävät näitä kontaminaatioriskejä. Älä koskaan syö hyönteistä, jota et tunnista tai joka oli kuollut ennen valmistusta! Homeet pilaavat kuolleen hyönteisen erittäin nopeasti. Järkevää on valmistaa hyönteiset kunnolla ja välttää raakojen hyönteisten elintarviketurvallisuusriskejä.

Lopputulos

Kesäinen Suomen luonto sopii erinomaisesti syötävien hyönteisten keräämiseen. Useiden eri hyönteislajien joukosta suosittelen keräämään lehto- ja viinimäkikotiloita, sirkkoja ja muurahaisia sekä niiden munia. Kaikki nämä ovat kohtuullisen helppoja kerätä, ja ruoan valmistus niistä on helppoa (kotiloiden kanssa tosin menee aikaa jos ne valmistaa pitkän kaavan mukaan). Useimmat hyönteiset selviävät jääkaapissa pitkiäkin aikoja elossa.

On tärkeää syödä vain niitä hyönteisiä, jotka ovat kerääjälle tuttuja. Jotkut myös Suomessa löytyvät hyönteiset kuten tietyt perhosentoukat ovat myrkyllisiä. Myös mahdolliset ulostekontaminaatiot aiheuttavat riskiä, jota voi hallita sillä että ei syö hyönteisiä raakana. Myös kuolleiden hyönteisten syömistä tulee välttää. Homeet pilaavat kuolleen hyönteisen erittäin nopeasti.


Muista, että voit kasvattaa luonnosta löytämäsi hyönteiset!



Santtu


Ps. seuraavan tekstin aiheena on elintarvikehyönteisten talous

Hyönteisten keräilystä

Ihminen lajina on keräillyt hyönteisiä ravinnokseen todennäköisesti koko olemassaolonsa ajan. Hyönteiset ovat helposti saalistettavaa ja ravintoarvoltaan hyvää ravintoa, jota on saatavilla lähes kaikkialla maailmassa, myös täällä pohjolassa. Silti hyönteisten ravintokäyttö keskittyy vahvasti tietyille alueille. Myöhemmissä teksteissä perehdyn keräiltävien hyönteisten aiheeseen syvemmin.

Historiaa

Useiden apinalajien tiedetään syövän hyönteisiä säännöllisesti. Ihmisen lähimpien sukulaisten eli isojen ihmisapinoiden (simpanssien, gorilloiden ja orankien) tiedetään syövän hyönteisiä merkittävänä osana ruokavaliotaan. Suosituimpia ravintohyönteisiä näillä apinoilla ovat erilaiset suurissa pesissä asuvat hyönteiset, kuten termiitit ja erilaiset muurahaiset. Voidaan olettaa, että ihmiset ovat todennäköisesti syöneet hyönteisiä jo ennen Homo Sapiensin syntymistä.


Fossilisoituneita ihmisulosteita tutkimalla on löydetty argeologisia näyttöjä siitä, että esihistorialliset ihmiset ainakin Pohjois-Amerikassa ovat syöneet hyönteisiä osana kivikautista ruokavaliotaan. Myös Aasiasta löytyy tuhansia vuosia vanhoja luolamaalauksia, joissa todennäköisesti kuvataan hyönteisten keräilyä ja syömistä. On hyvin todennäköistä, että hyönteisten keräily ravinnoksi on ollut laajalle levinnyttä koko historian ihmisen historian ajan.


Kirjallisia todisteita hyönteisten kulutuksesta historiassa löytyy paljon. Vanhassa testamentissa suositellaan syömään heinäsirkkoja (Mooseksen kirja 11:22). Antiikin roomalaisten sekä kreikkalaisten tiedetään syöneen hyönteisiä osana ruokavaliotaan. Esimerkiksi Aristoteles kuvailee teksteissään parasta aikaa, jolloin laulukaskaita kannattaa mennä poimimaan ruoaksi.

Maailmalla

Ympäri maailman löytyy erilaisia kulttuureita, joissa syödään keräiltyjä hyönteisiä. Usein nämä maat ovat lämpimiä ympäri vuoden ja keräily onnistuu paremmin ympäri vuoden suuren hyönteismäärän takia (aavikkoalueet poikkeuksena). Näillä alueilla on suuri määrä myrkyllisiä hyönteisiä verrattuna esimerkiksi Pohjoismaihin.


Uskaltaisin väittää ilman faktatietoa, että enemmistö maailmassa syödystä hyönteisruoasta on keräilty (ei kasvatettu siihen erikseen valmistetussa tilassa). Keräily tapahtuu metsän ja muiden luonnontilaisten tilojen lisäksi erilaisilla maatalouskäytössä olevilla mailla, joissa syötäviä hyönteisiä on usein paljon tiheämmässä. Maatalouskäytössä olevalta maalta poimitut hyönteiset ovat lisäksi pois syömästä satoa, joten hyöty on kaksinkertainen.


Tutkittu esimerkki ruokakulttuurista, jossa syödään yleisesti ympäristöstä keräiltyjä hyönteisiä on Popoloca intiaanit Meksikossa. Popolocat elävät pääosin köyhällä maaseudulla ja syövät hyönteisiä erityisesti silloin, kun maissia ja papuja ei ole paljoa saatavilla. Hyönteiset ovat osittain korvikeruokaa ja perusnaposteltavaa. Mielenkiintoista on se, että Popolocojen tiedetään syövän erittäin montaa eri hyönteislajia riippuen siitä, mikä on sen hetken sesonki. Osa hyönteisistä tosin on saatavilla ympäri vuoden. Eri hyönteisiä on siis tarjolla eri vuodenaikoihin. Ohessa on kuvaaja (kuvaaja 1) eri ruoanlähteiden käytöstä kuukausittain. Siitä huomaa sen, että Popolocat keräävät myös ruokakasveja luonnosta. Noin 60 % syötävien hyönteisten lajeista on saatavilla helmikuusta syyskuuhun ja 40 % vuoden ympäri. Uskoisin, että kulutus vaihtelee kuukausittain myös sen takia, että osaa lajeista on helpompi keräillä kuin toisia (ja enemmän aikaa keräilylle viljelytilanteen takia). Suuri osa hyönteisten keräilystä on ns. opportunistista. Syötävät herkkupalat sattuvat olemaan siellä, missä myös keräiltävä syötäväksi sopiva kasvimateria ja hyönteiset tulevat mukaan siinä samalla. Tieto ja tottumus siirtynee luonnollisesti sukupolvelta toiselle.




Kuvaaja 1. Popoloca kansan käytettävissä olevat ruokalähteet kuukausittain. FAO:n materiaalista



Taulukko 1. Popoloca kansan syömät hyönteiset eri kuukausina. FAO:n materiaalista.

Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa on samantyyppisiä maaseutuyhteisöjä, joissa hyönteisiä syödään vuoden ympäri, mutta eri määriä riippuen muun ruoan sekä hyönteisten määristä. Olen ymmärtänyt, että kaikkialla, missä hyönteisiä keräillään, niitä myös valmistetaan ruoaksi raakana syömisen lisäksi. Asiaan löytynee silti poikkeuksia.

Kylmät alueet

En löytänyt yhtään kylmän alueen ruokakulttuuria, jossa hyönteisten keräily ravinnoksi olisi normaalia. Tämä on hieman yllättävää, mutta tämä selittynee kehittyneellä koneellisella maataloudella yhdistettynä kulttuuritekijöihin. Syötäviä hyönteisiähän on saatavilla myös kylmällä alueella ainakin termisenä kasvukautena. Länsimaissa hyönteisiä pidetään vain tuholaisina ja haitallisina häirikköinä. Ilmiö on kiehtova. On havaittu myös, että länsimainen kulttuuri- ja maatalousosaaminen ja perinne usein vähentävät luonnosta keräiltävän hyönteisruoan hyväksyttävyyttä saadessaan lisää vaikutusvaltaa jollain alueella. Toisaalta arkijärjellä voi ajatella, että teollisessa viljelyssä käytettävät hyönteismyrkyt vähentävät syötävien hyönteisten määrää ja heikentävät toksikologista turvallisuutta. Lisäksi suuremman mittakaavan ja viljely sekä eläintenpito on vähemmän työlästä kuin hyönteisten keräily. Keräily on vaikeampaa hyönteisten koon ja tiheyden takia. 

Kanntaa lukea tämä hyvä artikkeli aiheeseen liittyen.

Lopputulos

Hyönteisiä on kerätty ravinnoksi todennäköisesti yhtä kauan kuin ihminen on ollut olemassa. Ihmisapinat syövät hyönteisiä osana normaalia ruokavaliotaan. Osa kulttuureista on luopunut tästä tavasta, mutta vielä on kulttuureja, jotka jatkavat, mutta länsimaisen maatalouden ja ruokakulttuurin leviäminen on mahdollisesti yksi syy keräillyn hyönteisruoan suosion ilmeiseen vähentymiseen. Länsimaissa ja kylmillä alueilla hyönteisiä kerätään ruoaksi vain harvoin, vaikka lajeja löytyisi. Ne toisin olevat usein pieniä, vuodenaikariippuvaisia ja harvassa.


Hyönteisten käyttö sekä apinoilla että ihmisillä liittyy usein muun ruoan puutteeseen, ja käytöllä on täten suuria eroja vuodenaikojen välillä. Käytön suosioon liittyy varmastikinn myös tottumukset sekä hyönteisten saatavuus. 

Santtu


Ps. Seuraavassa tekstissä käsittelen hyönteisten keräilyä Suomessa

Amerikan mallia - tapaus Sixfoods

Kolme yhdysvaltalaisesta huippuyliopisto Harvardista valmistuvaa opiskelijaa ovat perustaneet hyönteisruoka-aiheisen start up -yrityksen nimeltään Six Foods. Heidän valmistamat sirkkasipsit ovat tyylikäs esimerkki ensimmäisen sukupolven tienraivaajatuotteista, joilla länsimaisia kuluttajia houkutellaan hyönteisten kuluttajaksi.

Chirps

Itse tuote on näyttää violetin punaiselta maissilastulta (värivalinta on hieman erikoinen IMO). Ennakkotilattavissa on kolmea eri makua, jotka ovat merisuola, hikkoripuu bbq ja kypsynyt cheddar. Maut eivät ole suomalaisille kovin perinteisiä, mutta onnistuminen tulee testattua vasta kun saan oman tilaukseni. Ennakkotilauksen hinnaksi on määritelty 11,70 euroa kolmesta 142 g pussista. Hinta ei ole kilpailukykyinen perinteisten sipsien kanssa, mutta kuuluu aika hyvin ns. terveysvaikutteisten elintarvikkeiden hintatasoon.


Chirpsien raaka-aineina ovat pavut, riisi, sirkkajauho ja öljy. Nämä paistetaan uunissa, eikä keitetä rasvassa, kuten perunalastut yleensä. Valmistajaan mukaan tuotteessa on kolme kertaa normaalien perunalastujen proteiinimäärä, se on gluteenivapaa ja sisältää puolet näiden rasvasta. Lisäksi sen mainostetaan olevan “minimiprosessoituja (Natural food). Tarkemmat arvot ja tiedot eivät selviä markkinointiin tarkoitetuilla internetsivuilta.


Tuote itsessään on hyvin mietitty, ja jos lupaukset hyvästä mausta pitävät paikkansa, niin kyseessä saattaa olla merkittävä tienraivaus hyönteisravinnolle Yhdysvalloissa ja muualla länsimaissa. Hyönteisruoat tuskin tulevat kauppoihin matopihveinä tai kuivattuina jauhomatoina, vaan juuri tämänkaltaisina tuotteina, joissa hyönteiset ovat yksi valmistusaine muiden joukossa.

Yritys

Nuoret yrittäjät aikovat tuoda Yhdysvaltojen markkinoille kotisirkkaa sisältäviä sipseja ja käyttävät tuotteesta nimistystä “chirps” joka tulee sanoista chips ja crickets. Yrityksellä on erittäin hienot sivut ja tuote on ainakin saatu herkullisen näköiseksi. Visuaalisessa asussa on tavoitetta allekirjoittaneellekkin.


Yritys haki rahoitusta Kickstartterin avulla erittäin menestyksekkäästi. Yrityksen tarkoituksena oli saada 30 000 yhdysvaltojen dollaria, mutta he onnistuivat keräämään yli 70 000. Tukijoita oli melkein 1300! Tämäkin tulos kertoo hyönteisruoan suuresta potentiaalista ja ehkä myös suosiosta ainakin ajatuksen tasolla. Sirkat tulevat Ohiolaiselta yhteistyökumppanilta Big cricket farmsilta.

Lopputulos

Six Foods vaikuttaa hienosti toteutulta hyönteiselintarvike start up -yritykseltä ja sille on löytynyt myös ulkopuolista tukea erittäin rohkaisevasti. Itse tuote on ideana hyvä ja erittäin helposti lähestyttävän oloinen. Parhaassa tapauksessa tuote lisää hyönteiselintarvikkeiden tunnettavuutta ja parantaa niiden julkisuuskuvaa. Odotan lopullista tuotetta suuren mielenkiinnon vallassa. Toivotaan parasta!



Santtu


Ps. Seuraavassa tekstissä käsittelen hyönteisten keräilyä Suomen luonnosta

Hyönteisruoka, säännöt ja Belgia

Belgia, tuo EU:n keskus, on edistyksellinen hyönteiselintarvikkeiden kanssa. Vuoden alussa se vapautti useita hyönteisiä uuslintarvikeasetuksen kuristavasta otteesta. Milloin sama tapahtuu Suomessa?

Mistä on kyse?

Belgiassa on muutettu elintarvikesäännöstelyä siten, että nyt on mahdollista valmistaa ja myydä elintarvikkeena kymmentä eri hyönteistä. Elintarviketurvallisuusviranomaisten ilmoituksen mukaan Belgia ei jää odottamaan EU:n yleisiä sääntöjä hyönteiselintarvikkeista. Sen sijaan he loivat omat helposti noudatettavat sääntönsä. Belgia muuttaa sääntöjään uudestaan, kun EU saa joskus luotua omat Unionin kattavat ohjeensa. Ilmeisesi hyönteisiä ei silti saa viedä luvallisesti vähittäismyytäväksi muihin EU-maihin.


Sääntö koskee seuraavia hyönteisiä:
- kotisirkka (Acheta domesticus)

- idänkulkusirkka (Locusta migratoria migratorioides)

- "Afrikan vaeltajasirkka"  (Locusta migratoria migratorioides)

- kuningasjauhomato (Zophobas atratus morio)

- jauhomato (Tenebrio molitor)

- isovahakoisa (Galleria mellonella)

- mulperiperhonen (silkkiperhonen) (Bombyx mori)

- “Amerikan aavikkoheinäsirkka” (Schistocerca americana gregaria)

- “niputettu sirkka” (Gryllodes sigillatus)

- “pieni vahakoi” (Achroia grisella)


Tämä Belgian lista sisältää yleisimpiä ja parhaiten tunnettuja syötäviä hyönteisiä. 

Luvallisten hyöntiesten lista kasvanee EU:n sääntöjen valmistuttua. Suurena jännityksen aiheena on EU:n sääntöjen sisältö ja aikataulu. Toivottavasti omat virkamiehemme ja poliitikkomme ajavat meidän ja ympäristön etua (EUssa ja Suomessa). Tulevaisuus näyttää, mitä tapahtuu - kaikki on mahdollista.

Säännöistä

Belgian määrää uusissa ohjeissaan, että elintarvikkeeksi tuotettavat hyönteiset tulee valmistaa hyvää tuotantotapaa noudattaen ja valmistuksen vaatimukset ovat samantapaiset, kuin perinteisien tuotantoeläinten kasvatuksessa ja prosessoinnissa. Tämä on valtava ero uuselintarvikemenettelyyn verrattuna. Elintarvikehyönteisten tuottajien tulee siis huolehtia siitä, että hygieniakäytännöt, jäljitettävyys, pakkausmerkinnät ja itsevalvonta (HACCP) ovat kunnossa. Lisäksi jokaisen elintarvikehyönteistuottajan tulee rekisteröityä Belgian kansalliselle elintarviketurvallisuusviranomaiselle.

Belgia vs. Suomi vs. Eurooppa vs. maailma

Belgia saa tällä lainsäädännöllisellä muutoksella valtavan edun muihin EU-maihin verrattuna. Maahan on jo muodostunut pienyrityksiä, jotka kehittävät ja toteuttavat elintarvikehyönteiskavatusta ja prosessointia. Belgialaisilla yrityksillä on mahdollisesti vuosien etu verrattuna muiden maiden hyönteisteknologeihin kun EUn ohjeet lopulta tulevat voimaan. Olisi erittäin tärkeää, että Suomi ottaisi Belgian säännöt käyttöön pikaisesti. Oikeastaan Suomi voisi laittaa paremmaksi ja keventää puumateriaalin käyttöä hyönteisten rehuna (ymmärsin, että belgialaisille hyönteisille saa syöttää vain hyväksyttyjä rehuja). Näin Suomeen saataisiin alan yrityksiä, ja voitaisiin alkaa tosissaan kehittämään puumateriaalin hyväksikäyttöä.


Asiassa on myös globaali ulottuvuus. Länsimaalaistyylinen teollinen hyönteiskavatus on lähtenyt rullamaan myös Yhdysvaloissa ja Etelä-Koreassa. Intiassa ja muualla, missä hyönteisiä syödään perinteisesti, on omanlaista teollista tuotantoa ollut jo pitkään. On vain ajan kysymys, milloin he kehittävät EU:n elintarvikestandardien täyttäviä kasvatus- ja prosessointilaitteita sekä käytäntöjä. Silloin me Suomalaiset olemme pahasti myöhässä.

Lopputulos

Belgia muutti hyönteiskasvatukseen liittyvää elintarvikelainsäädäntöään ja sai samalla etumatkaa muihin EU:n maihin verrattuna. Muutos koskee vain kymmentä hyönteislajia ja perinteisiä raaka-aineita, mutta ero aiemmin (ja Suomessa) käytössä olevaan uuselintarvikekäytäntöön on suuri.


Tämä muutos asettaa Suomen asemaan, jossa meidänkin tulisi helpottaa syötävien hyönteisten kasvatusta. Muutoin päädymme tilanteeseen jossa muilla mailla on ollut useiden vuosien etumatka elintarvikehyönteisten kasvatuksessa sekä prosessoinnissa.



Santtu


Ps. Seuraavassa kirjoituksessa esittelen hyönteiselintarvikkeen.

Kirja elintarvikehyönteisistä

Blogin pitäjä on jo pidemmän aikaa kirjoittanut kirjaa hyönteistaloudesta. Vielä nimeämättömän teoksen on tarkoitus kertoa hyönteisten roolista elintarvikkeena ympäri maailman tänä päivänä, menneisyydessä sekä samalla spekuloida mahdollisella tulevaisuudella.

Neljään osaan jaetun kirjan on tarkoitus opastaa lukija elintarvikehyönteisten maailmaan ymmärrettävällä, mutta tieteellisellä tarkkuudella kirjoitetun tekstin avulla. Suuri tavoite on, että samaa kirjasta saa irti sekä elintarviketeknologian professori että maatalousopiston ensimmäisen vuoden opiskelija. Kirjoitan teoksen Suomeksi, mutta se olisi tarkoitus kääntää myös Englanniksi.


Kirja koostuu neljästä osasta: elintarvikehyönteisistä yleisesti, hyönteiselintarvikkeiden historia ja nykypäivä, hyönteiselintarvikkeet ja talous sekä niiden käytön tulevaisuus ja siihen liittyvät ratkaisut


Suunnitelma elää vielä ja ideoita otetaan vastaan. Suunnitelmana on, että matkustan tutustumaan useaan hyönteiselintarvikkeita hyödyntävään kulttuuriin, tiedeyksikköön ja tuotantolaitokseen. Matkustuskohteina tulevat olemaan ainakin Hollanti, Belgia, Intia, Indonesia ja Thaimaa. Tilaisuuden tullen tutustun myös Meksikon ja Länsi-Afrikan hyönteiselintarvikkeisiin ja valmistusmenetelmiin. Kirjan olisi tarkoitus valmistua viimeistään ensi kesäksi.


Kirjalle asetetut tavoitteet ovat korkealla, mutta projektin ei olekaan tarkoitus olla helppo!


Nyt kutsun yhteistykumppaneita mukaan. Kirjaprojekti kaipaa apua niin kuvauksen, editoinnin kuin julkaisun kanssa. Ota yhteyttä!




Santtu Vekkeli (etu suku @ gmail. com)


P.S. Seuraavassa kirjoituksessa kerron uutisia Belgiasta

Kemialliset kontaminaatiot

Syötävät hyönteiset voivat kontaminoitua erilaisilla haitallisilla kemikaaleilla samalla lailla kuin kaikki muutkin tuotantoeläimet ja kasvikset. Elintarvikkeeksi kasvatettavat hyönteiset voivat käyttää sellaisia uudenlaisia ravintoaineita, joiden kemialliset riskit ovat vaikeasti arvioitavia. Erilaisten kemiallisten yhdisteiden taipumus kerääntyä hyönteisiin on tuntematon. Aihe vaati erityistä huomiota tiedon vähyyden takia.

Kemiallisista kontaminaatioista

Kemiallisia kontaminaatioita  on monenlaisia. Tässä tekstissä olen huomioinut seuraavat kontaminaatiot: raskasmetallit, mykotoksiinit, hyönteismyrkyt ja antibiootit sekä teollisuuskemikaalit. Lisäksi luokkaan voitaisiin sisällyttää radioaktiiviset yhdisteet, mutta jätän ne tässä käsittelemättä.


Kemiallisten yhdisteiden vaikutuksesta (elintarvike)hyönteisiin löytyy vain vähän tieteellistä tutkimusta. Löytämäni tutkimustulokset keskittyvät erittäin vahvasti hyönteismyrkkyihin. On kuitenkin syytä uskoa, että hyönteiset voivat kontaminoitua muistakin kemikaaleista samaan tapaan kuin tuotantoeläimet, vaikka niiden lyhyt elinikä vähentää altistumista kemikaaleille. On esimerkiksi todettu, että lyijykaivoksen läheltä ravinnoksi kerätyt heinäsirkat sisältävät huomattavia määriä lyijyä .

Raskasmetallit

Terveydellä haitallisia ja ilmenevyydeltään merkittäviä raskasmetalleja ovat antimoni, arseeni, kadmium, kromi (VI), kupari, lyijy, elohopea, nikkeli, seleeni, telluuri, tallium ja tina. Nämä voivat olla metallisessa tai yhdistemuodossa. Raskasmetallien testaaminen on halpaa ja nopeaa.


Raskasmetalleja on hyönteisten ravinnossa ja elinympäristössä usein hyvin vähän. Ongelma kuitenkin on monien raskasmetallien kyky rikastua hyönteisissä. Rikastuminen jatkuu sitten vielä ihmisessä. Esimerkiksi elohopean voi muuttaa metyylielohopeaksi bakteerien metabolian avulla. Metyylielohopea on huomattavasti tavallista elohopeaa myrkyllisempää ja voi aiheuttaa vakavia ja pysyviä hermovaurioita. Toistaiseksi en kuitenkaan ole löytänyt tuloksia hyönteisissä tapahtuvasta raskasmetallien metaboliasta.

Mykotoksiinit

Mykotoksiinit eli sienimyrkyt ovat sienten muodostamia myrkkyjä. Ne ovat tavanomaisia löydöksiä useissa elintarvikkeissa. Osa mykotoksiineista on erittäin vaarallisia ja niiden uhka tulee ottaa tosissaan. Niiden rikastumisesta hyönteisten elimistössä on hyvin vähän tietoa. Asiaa monimutkaistaa se, että sienet eivät aina tuota toksiineja. Monien mykotoksiinien testaaminen on hidasta ja kallista.


On monia syitä uskoa, että mykotoksiinit tulevat aiheuttamaan huomattavia ongelmia teollisessa hyönteistaloudessa:


- Usein kasvatuksessa kuolleet hyönteiset homehtuvat silminnähden muutamassa tunnissa (sienet ovat erittäin tavallisia sairauksia hyönteisillä).


- Homeet kasvavat ja kykenevät tuottamaan ihmiselle haitallisia myrkkyjä kuolleiden hyönteisten lisäksi niiden kasvatusastioissa. Olen havainnut homehtumista myös hyvin kuivissa kasvatusastioissa. Hyönteisten kuorten palaset, ruoantähteen sekä kasvatusalusta kykenevät ylläpitämään sienten kasvua.


- Sienet kasvavat myös hyönteisten ravinnossa, kuten puumateriaalissa ja voivat muodostaa näihin huomattavia määriä mykotoksiineja, jotka sitten päätyvät hyönteisten elimistöön.


- Elintarvikkeeksi valmistettujen hyönteisten homehtuminen ja mykotoksiinien muodostuminen on todellinen ongelma, jota omat kokemukseni tukevat.


Mykotoksiinit ovat ainoa tässä kirjoituksessa oleva kemikaaliryhmä, jota voidaan hallita kasvatuksen jälkeen. Tämä siksi, että sitä voi muodostua valmistuksen jälkeisen varastoinnin aikana (teoriassa voi tietysti esiintyä kemiallista kontaminaatiotakin). Homeiden ja mykotoksiinien kasvu voidaan estää huolehtimalla siitä, että tuotteessa ei ole kasvukykyisiä homeita, tehden olosuhteet niille sopimattomiksi (esim. matala-aktiivinen vesi) tai lisäämällä säilöntäaineita (esim. sulfaatteja).

Hyönteismyrkyt

Monet hyönteismyrkyt eivät ole vaarallisia vain hyönteisille vaan myös ihmisille, jonka takia niille on asetettu raja-arvot (EU on asettanut raja-arvot noin 1100 hyönteismyrkylle). Syötävien hyönteisten sekä ihmisten kyky rikastuttaa useita hyönteismyrkkyjä tekee asiasta vakavan.


Hyönteismyrkyt ovat pääasiassa luonnosta pyydystettävien hyönteisten ongelma ja niiden kyky rikastua hyönteisissä on erittäin huolestuttava. On huomioitava, että elintarvikkeeksi käytettävien hyönteisten ravinto saattaa sisältää ihmisille haitallisia hyönteismyrkkyjä. Hyönteismyrkkyjä voi esimerkiksi jäädä hyönteisille syötettävään hakkeeseen ja viljankorsiin.

Hyönteismyrkkyjen määrä vaihtelee voimakkaasti eri hyönteisten käyttämien raaka-aineiden välillä. Elintarvikkeisiin niitä ei kuitenkaan juuri suvaita ja täten pienetkin määrät huonolaatuista ravintoa voivat pilata kokonaisen erän hyönteisiä. 

Antibiootit ja teolliset myrkyt

Antibioottijäämät tulevat todennäköisesti olemaan hyvin pieni ongelma hyönteisravinnossa. Hyönteisiä ei hoideta antibiooteilla, eikä niiden ravinnon tulisi missään tuntemassani tapauksessa sisältää antibiootteja. Ainoa tapa antibioottien päätymiseen hyönteisiin olisi niiden käyttämän veden kautta.


Teolliset myrkyt, kuten dioksiinit ovat vaikeasti hallittava ongelma hyönteisravinnossa. Erilaisia haitallisia teollisuuskemikaaleja voi tulla kasvatettaviin hyönteisiin teoriassa kaikkialta kasvatustilan ympäristön ilmasta lähtien. Esimerkiksi kasvatusastioista voi tulla altistumisia erilaisille haitallisille muovin pehmentimille sekä dioksiineille. Erilaiset elintarvikekäyttöön soveltuvat materiaalit ovat yksi tapa suojautua näiltä kemikaaleilta.

Mistä kemiallisia kontaminaatioita

Hyönteisten poikkeuksellisen monipuolinen ja nykykäytäntöihin verrattuna epätyypillinen ruokavalio asettaa erityishaasteita kemiallisten kontaminaatioiden lähteiden hallitsemiselle. Perinteisten tuotantoeläimien kemialliset kontaminaatiot sekä niiden reitit tunnetaan verrattain hyvin, mutta tätä tietoa voidaan soveltaa hyönteisiin vain rajallisesti. Esimeriksi eri kemikaalien rikastumisesta eri hyönteislajeissa on olemassa huomattavan vähän tietoa.


Hyönteisten ravintona voidaan käyttää lähes mitä vain biologista materiaalia. Tämä aiheuttaa todennäköisesti suurimman haasteen kemikaalikontaminaatioiden estämisessä. Monien hyönteisten ravinnoksi käyttämien aineiden kuten kaupunkialueelta kerättyjen lehtien, heinänkorsien sekä hakkeen ja puumateriaalin sisältämät myrkyt ovat heikosti valvottuja. Hyönteisille voidaan syöttää myös ihmisille ja eläimille kelpaamattomia elintarvikkeita sekä rehuja.


Hyönteisten käyttämä vesi voi myös sisältää erilaisia kontaminantteja (esimerkiksi nitriittejä). Erityisesti tulee huomioida se, että hyönteisiä saatetaan kasvattaa erittäin vähäisellä ja huonolaatuisella vedellä. Tällaisen veden valvominen saattaa olla erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta, jos vesi esimerkiksi tiivistetään kankaaseen ilmasta. Normaalin maatalousveden valvonta ja raja-arvot soveltunevat myös elintarvikehyönteisille.

Valvonta

Ainoa tapa hallita kemikaalikontaminaatioita on huolehtia siitä, että hyönteisten vesi, ravinto tai kasvuolosuhteet eivät sisällä liian suuri pitoisuuksia haitallisia kemikaaleja. Valmiista tuotteesta tehty valvonta ei ole tehokas ja turvallinen tapa huolehtia. Toisaalta se voi olla ainoa tapa löytää ensimmäiset viitteet kontaminaatioista ja täten toimia lähteen etsimisen ensimmäisenä askeleena.


Kaikkien ravintona käytettävien ainesosien valvonta on tärkeää ja siinä korostuu erityisesti nopeus. Tulokset olisi hyvä saada ennen ravinnoksi käyttämistä. On huomioitava myös se, että ravintomateriaalierän kemikaalikoostumus saattaa muuttua sen kuljetuksen ja varastoinnin aikana. Huonossa tapauksessa joudutaan hävittämään kasvatettava hyönteisestä, koska sen ravinnosta otetut näytteet ylittivät raja-arvot.


Ravinnon, kasvatusolosuhteiden sekä erityisesti kasvatettavien hyönteisten kemikaalipitoisuuksia tulee valvoa tarvittavalla laajuudella. Tiedon lisääntyessä voidaan valvontaa keskittää todennäköisimpiin riskeihin, kuten tehdään perinteisten tuotantoeläinten kanssa. Tiettyjen kemiallisten haitta-aineiden, kuten dioksiinien testaaminen on erittäin kallista sekä hidasta. Kemiallinen analytiikka on monipuolinen teollisuudenala. Nyrkkisääntönä voi todeta, että kaikki voidaan löytää, mutta hinta voi vaihdella kemikaalien välillä monisatakertaisesti näytteestä riippuen.


Tehokas ja mielekäs valvonta vaatii myös erilaisten raja-arvojen määrittämistä. Toistaiseksi hyönteisravinnolla ei ole omia raja-arvoja vaan siinä sovelletaan yleisiä arvoja. Lisäksi on hyvä määrittää erilaisia yleisiä näytteenottosuunitelmia, joita eri osapuolet voivat noudattaa. Tällöin jokaisen toimijan ei tarvitse itse määrittää soveltuvaa näytteenottosuunitelmaa. Kaikkia kemiallisia riskejä ei voida valvoa kaikkialla ja kaiken aikaa. Tämän takia valvonta vaatii luotettavia tieteellisiä tuloksia riskeistä ja niiden ennustamisesta.

Lopputulos

Kemialliset riskitekijät ovat vakavasti otettava luokka riskejä. Hyönteisiin voi kerääntyä raskasmetalleja, mykotoksiineja ja teollisia kemikaaleja. Ainoa tapa hallita näitä kemikaalikontaminaatioita on huolehtia siitä, että hyönteisten vesi, ravinto tai kasvuolosuhteet ovat puhtaat. Puhtaus taas voidaan todeta kemiallisilla kokeilla, joiden hinta ja nopeus vaihtelevat huomattavasti.


Elintarvikkeeksi käytettävät hyönteiset voivat hyödyntää erittäin monipuolista ja tavanomaisille tuotantoeläimille soveltumatonta ravintoa. Tällaisen ravinnon kemikaalisisällön valvonta ja arviointi vaativat omat standardinsa sekä käytäntönsä. Pienikin määrä huonolaatuista raaka-ainetta voi pilata koko hyönteiserän, mikäli kemikaalipitoisuus ylittää EU:n asettamat raja-arvot.


Tästäkin aiheesta löytyy vähän tieteellistä tutkimusta. On selvitettävä kuinka eri kemialliset kontaminantit kertyvät eri hyönteisiin, mitkä ovat riskiraaka-aineita ja päätellä mihin valvontatoimenpiteet kannattaa keskittää. Itse kemikaalialtistuksen määrä luonnosta kerätystä hyönteisravinnosta on paljolti mysteeri. Teollisesti valmistetuista hyönteisistä ei tiedetä sen enempää.



Santtu



P.S. seuraava teksti käsittelee tulevaa kirjaani