Tässä tekstissä keskityn lyhyesti hyönteistalouden ongelmiin. Jokainen eritelty kohta saa oman tekstinsä myöhemmin.
Elintarvikkeeksi tarkoitettujen hyönteisten tuotannon suurin ongelma Suomessa on tällä hetkellä EU:n määrittelemä sääntely. Hyönteisravinto luokitellaan uuselintarvikeeksi ja kuten EVIRA kirjoittaa: (http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/uuselintarvikkeet/hyonteiset+elintarvikkeina/).
“Jos hyönteisiä myydään ja markkinoidaan elintarvikkeina, niitä koskee sama elintarvikelainsäädäntö kuin mitä tahansa elintarvikkeita. Muun muassa EU:n yleisen elintarvikeasetuksen ja hygienialainsäädännön lisäksi ne kuuluvat myös uuselintarvikelainsäädännön (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 258/97) piiriin.
Mikäli siis hyönteisillä ei ole ollut merkittävää kaupallista elintarvikekäyttöhistoriaa EU:n alueella ennen vuotta 1997, ovat ne uuselintarvikkeita. Ennen markkinoille pääsyään uuselintarvikkeet vaativat asetuksen mukaisen turvallisuusarvion ja Euroopan komission positiivisen uuselintarvikepäätöksen. Tällä pyritään varmistamaan se, että uuselintarvikkeet ovat kuluttajille turvallista syötävää.”
Hyönteisiä ei siis periaateessa saa tuottaa ja myydä elintarvikkeena ilman uuselintarvikemenettelyä (http://en.wikipedia.org/wiki/Novel_food). Se taas on raskas ja pientuottajat tehokkaasti markkinoilta poistava sääntö. Huhujen mukaan EU on helpottamassa hyönteisruoan markkinoilletuloa löysentämällä sääntöjä.
Hyönteiselintarvikkeisiin liittyy myös muita ongelmia joita käsiteltiin myös edellisessä kirjoituksessa mainituissa FAOn (http://www.fao.org/docrep/018/i3253e/i3253e00.htm) kirjassa. sekä EU:n omassa hankkeessa, (http://www.proteinsect.eu/) jossa verkosto eri tutkimustintituutteja selvittää hyönteisten soveltuvuutta eläinrehuksi.
- Hyväväksyttävyys. Kuinka länsimainen kuluttaja suhtautuu hyönteisravintoon? Entä elintarviketeollisuus? Poliitikot?
- Allergiat. Aihe tunnetaan huonosti. Eri hyönteisten molekyylirakenteet poikkeavat toisistaan huomattavasti ja allergiatutkimukset vaativat lukuisien eri hyönteisten testaamista. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat tropomyosiinit (simpukoista tuttu allergeeni). Tiettyjen hyönteisten tropomyosiinien tiedetään aiheuttavan allergisia oireita joillekkin ihmisille. Nykytiedon valossa on epätodennäköistä, että hyönteisillä ruokittu lihakarja saisi mahdollisia hyönteisten allergeenisia ominaisuuksia.
- Myrkkyjen kertyminen tunnetaan heikosti. Esimerkiksi raskasmetallit (As, Pb, Hg) ovat mahdollisia kertyjiä. Hyönteisten ravinto sekä laji todennäköisesti määräävinä tekijöinä. Mykotoksiinit mahdollisena ongelmana käytettäessä heikkolaatuista ravintoa?
- Ihmiselle vaarallisten bakteeri-, virus- ja loistautien leviäminen ravintona käytettävien hyönteisten kautta tunnetaan heikosti. Joidenkin Salmonellojen tiedetään säilyvän tietyissä hyönteisissä.
- Kasvatus- sekä jalostusteknologia on kehittymätöntä. Myös elintarvikeprosessointi on kehittymätöntä. Ammattilaisia tai koulutusta ei juuri ole. Kehitystyö vie aikaa ja rahaa.
- Ravitsemusta on tutkittu suhteellisen vähän. Nyt olevat tulokset ovat länsimaiden ulkopuolelta. Miten hyönteisravointo sopii osaksi länsimaista ruokavalioita?
- Suurimittakaavaisen hyönteistalouden odottamattomat ongelmat. Hyönteistaudit, raaka-aineen laatu ja ympäristöongelmat? Ekologiset riskit karkaavista hyönteisistä?
- Yleinen tieteellisen tutkimuksen vaatimaton määrä.
Lisäksi on harkittava sitä miten kilpailevien tuotteiden (soija ym.) tuottajat suhtautuvat uuteen kilpailijaan. Leimakamppanjoita, EU:n lobbaamista ja muuta vastatoimintaa? Aika kertoo.
Santtu
ps. Seuraava kirjoitus selventää hyönteisten kasvatuksen tehokkuutta verrattuna perinteiseen eläinkasvatukseen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti