Hyönteisruoan ravitsemuksesta

Yli kaksi miljardia ihmistä syö hyönteisiä osana normaalia ruokavaliotaan. Esimerkiksi eräät länsiafrikkalaiset kansat saavat 5-10 % proteiinistaan hyönteisruuista. Samaan aikaan hyönteiset ovat käytännössä tuntemattomia länsimaisessa ruokakulttuurissa. Tässä kirjoituksessa käsitellään hyönteisruokaa ravitsemuksellisesta näkökulmasta.

Hyönteisten ravintoarvojen ilmoittamisesta

Hyönteisten ravintoarvot vaihtelevat suuresti riippuen lajista ja kohdistetuista prosessointimenetelmistä. Vaihtelu on huomattavasti merkittävämpää verrattuna perinteisiin tuotantoeläimiin. Vaihtelua syntyy muun muassa eri kantojen, erilaisten käytettyjen kasvuaikojen ja annetun ravinnon vuoksi. Vaihtelua lisäävät vielä paikallispopulaation, ravinnon ja kasvulosuhteiden suuri vaikutus hyönteisten ravintokoostumukseen. Esimerkiksi jauhomadon rasvan määrä ja koostumus poikkeaa suuresti eri kasvatusolosuhteissa. Hyönteisiä voidaan kuitenkin prosessoida elintarvikkeeksi tai sen osaksi. Esimerkiksi kuivaaminen, suolaaminen ja eri osien erottelu muokkaavat ravintoaineiden suhteellista, ja usein myös absoluuttisia, arvoja.


Hyönteisten ravintoarvoja löytyy useista eri ulkomaisista ravintotietokannoista. Tulokset ovat usein heikosti vertailtavia keskenään aiemmin kerrottujen muuttujien vaikutuksen takia. Olen pyrkinyt käyttämään kuivattujen hyönteisten arvoja tässä. Rumpold ja Schlüter ovat kirjoittaneet ansiokkaan yhteenvetoartikkelin ja suosittelen sitä lämpimästi. Lajien lopussa on usein linkki, josta löytyy tarkempaa tietoa. Seuraavien hyönteisten arvot ovat linkistä, ellei toisin mainita.


Valitsin Orthoptera- eli suorasiipisten lahkon yhden hyönteisluokan sisäisten vaihtelujen demonstrointiin. Hyönteisten arvot ovat kuivatuista eliöistä ja muiden elintarvikkeiden käyttökosteista. Tämä vastaa hyvin normaalia kyseisten elintarvikkeiden käyttökosteutta (kuivaliha on aika harvinainen tuote kokonaiskulutuksesta).

Kotisirkka vs. jauhomato vs. broileri

Olen valinnut kaksi elintarvikekäytössä suosittua hyönteistä vertailtavaksi keskenään ja broileriin. Kotisirkan ja jauhomadon kasvatus on erittäin halpaa ja helppoa. Niiden valmistamiseen soveltuvia reseptejä löytyy Googlesta.

Kanan ravintoarvot ovat Wikipediasta. Käytettyjen hyönteisten arvot ovat Rumpoldin ja Schlüterin tutkimuksesta ja tarkemmat tiedot eri sirkoista löytyy artikkelista “Could grasshoppers be a nutritive meal”. Elintarvikkeiden arvot otettiin kyseisestä artikkelista ja Wikipediasta .

Kana

Finelin lukuja per 100g
Energia, laskennallinen 188 kcal
hiilihydraatti imeytyvä 0
rasva 12,0
proteiini 20,3

Kanan kivennäisaineet per 100g.

Ca 50 mg
K 126 mg
Mg 10 mg
P 172 mg
Fe 1,2 mg
Zn 1,0 mg

Jauhomato

Tietoja per 100g.

Arvot aikuiselle (kuoriainen):

Proteiini 60,20 g
Rasva 20,80 g
Kuitu 0,01 g
Typpivapaa jäännös (hiilihydraatit) 2,70 g
Tuhka 3,57 g
427,90 kcal

Arvot toukalle (syötävä):

Proteiini 49,08 g
Rasva 35,17 g
Kuitu 14,96 g
Typpivapaa jäännös (hiilihydraatit) 7,09 g
Tuhka 2,36 g
539,63 kcal

Mineraalit g/100g tuotetta (broileri)

Ca 7,18 mg (50 mg )
K 761,54 mg (126 mg)
Mg 221,54 mg (10 mg)
P 697,44 mg (172 mg)
Na 125,38 mg
Fe 5,51 mg (1,2 mg)
Zn 11,42mg (1,0 mg)
Mn 0,98 mg
Cu 1,64 mg
Se 0,03 mg

Kotisirkat

Useiden eri sirkkojen ravintoarvoja on selvitetty. Tässä esimerkissä kuivatun kotisirkan tiedot per 100g

Proteini 66,56 g
Rasva 22,08 g
Kuitu 22,08 g
Typpivapaa jäännös (hiilihydraatit) 2,60 g
Tuhka 3,57 g
455,19 kcal

Mineraalit g/100g tuotetta

Ca 132,14 mg (50 mg )
K 1126,62 mg (126 mg)
Mg 109,42 mg (10 mg)
P 957,79 mg(172 mg)
Na 435,06 mg
Fe 6,27 mg (1.2 mg)
Zn 21,79 mg(1.0 mg)
Mn 3,73 mg
Cu 2,01 mg
Se 0,06 mg
Käytetyt kivennäisainepitoisuudet eivät ota kantaa ionien biologiseen käytettävyyteen. Tällä on erityistä merkitystä raudan kanssa. Rautanaulojen syöminen ei auta raudanpuutteeseen ihmiselläkään.

Ravintoarvojen vaihtelu sirkkalajien kesken

"Could grasshoppers be a nutritive meal" -artikkelissa todetaan useita mielenkiintoisia eroja tutkittujen meksikolaisten suorasiipislajien välillä. Tutkimuksessa verrattiin 25:ä eri suorasiipiset (Orthoptera) -lahkoon kuuluvaa hyönteistä . Tulokset olisivat varmasti erilaisia, jos heinäsirkkoja kasvatettaisiin eri ravinnolla ja olosuhteissa. Myös kannoilla on varmasti jonkinlainen vaikutus. Kaikki tutkitut lajit kuivattiin ennen mittausta. En tarkistanut arvojen toistettavuutta muissa tutkimuksissa, mutta artikkeli on vuodelta 2013. Käytänj sanoja sirkka sekä heinäsirkka tarkoittamaan suorasiipisiä vaikka oikeaoppista se ei olekkaan.

Sirkkalajien rasvapitoisuus

Tutkimuksessa havaittiin, että rasvapitoisuus vaihtelee 4,22 % ja 34,21 %. Heinäsirkkoja voitaisiin käyttää myös erilaisten rasvojen tuotannossa. Erityisen mielenkiintoisen tästä tekisi, jos keksittäisiin laji, joka tuottaa tietyllä ravinnolla jotakin haluttua rasvahappoa. Tällöin voitaisiin valmistaa erityisravintoa, jolla voisi olla erityisiä ravitsemus- ja terveysvaikutuksia. Teoriassa voitaisiin valmistaa raaka-aineita (bio)prosesseihin tai eläinrehuihin.

Sirkkalajien proteiinipitoisuus

Sirkkojen proteiinipitoisuus vaihteli tutkimuksessa 43,93 % ja 77,13 % välillä. Ravinto- ja rehukäytössä arvostettaisiin todennäköisesti korkeaa proteiinipitoisuutta, sillä se on molempien kallein komponentti. Lisäksi proteiinia tuodaan eniten Aasiaan ja EU:n alueella. Suhde on korkea, kun sitä vertaa eri lähteisiin. Matalinkin tutkimuksissa havaittu proteiinipitoisuus on kaksi kertaa suurempi verrattuna broilerin (kuivaamattoman) proteiinipitoisuuteen.


Aminohappoprofiili samankaltainen kuin perinteisillä tuotantoeläimillä WHO/FAO/UNU-suositusten mukaan arvioituna. Välttämättömien aminohappojen osuus sataa grammaa kohti kokonaisproteiinista on 35,4 ja 53,6 g välillä. Sama luku esimerkiksi pavuille on 6,30 g, soijapavuille 42,7 g, broilerille 42,7 g ja naudalle 46,8 g.

Sirkkalajien vitamiinipitoisuus

Tutkittujen hyönteisten vitamiinipitoisuus on lihatuotteeksi korkea. Mielenkiintoisena lukuna tutkituilla 25:llä lajilla on keskimääräinen C-vitamiinipitoisuus (23.8-25.5 mg/100g ) saman verran kuin vesimelonissa. Perinteisten lihastuotteiden C-vitamiinipitousuus on erittäin lähellä nollaa. B1-vitamiinia samoissa heinäsirkkalajeissa (0.27-0.87 mg/100g) aika lähellä sianlihan 0.75 mg/100g. B2 (0.59-1.28 mg/100g) noin kolmasosan maksan tyyppiarvosta. B3 (1.56-3.97 mg/100g) aika lähellä maidon tyyppiarvoa 2.50 mg/100g.


A-vitamiinia (0.03 - 16.0 retinoliekvivalenttiyksikköä) vaihteluväli on todella iso eri heinäsirkkalajien välillä. Suuret erot voivat selittyä lajien perintötekijoiden lisäksi sillä, että mahdollisesti määrät jäävät aika vaatimattomiksi verrattuna esimerkiksi maidon 140 ja kananmunan 97 retinoliekvivalenttiykiskköä. D-vitamiinia on (4.12 - 21.3 µg/100g) huomattavan paljon. Esimerkiksi sianlihassa on noin 1.3 µg/100g. Ilman D-vitamiinia lisäämättömässä maidossa ilmoitetaan olevan usein 0.05 µg/100g.

Sirkkalajien kivennäisainepitoisuus

Sirkkalajien välillä oli moninkertaisia eroja kaikissa tutkituissa kivennäisaineissa. Jotkut lajeista olivat erittäin natriumpitoisia. Noin sata kertaa enemmän, kuin vähiten sisältäneet lajit ja naudan liha.


Ensimmäinen luku häinäsirkoille. Sitten vehnä, nauta ja kana. g/per 100g tuotetta.

            Sirkat    (vehnä) nauta (kana)
Na 0.07 - 7.05  (0.57 )  0.06   (0.09) g/100g
K  0.04 - 0.57   (0.27 )  0.37   (0.32)  g/100g
Ca 0.05 - 0.12  (0.15 )  0.01   (0.02) g/100g
Zn 0.01 - 0.08  (0.00)    0.00   (---)   g/100g
Fe 0.01 - 0.04  (0.05)    0.03   (0.01) g/100g
Mg0.35 - 0.94  (0.36)    0.02   (0.02) g/100g

Sirkkalajien energiapitoisuus

Sirkkalajien energiapitoisuus vaihteli 1390-2194 kJ (332 ja 524 cal) välillä 100 g kuivattua tuotetta kohden. Luku on korkea verratessa vaikkapa papuihin, joilla arvo on 687 kJ (164 cal) ja riisiin jonka arvo on 632 kJ (151 cal) ja vehnän 544 kJ (130 cal) per 100g. Lihatuotteista kalassa on noin 711 kJ (170 cal), naudassa 729 kJ (174 cal) ja siassa 295 kJ (1230 cal) per 100g. Näistä kaikki lihatuotteet sisältävät käyttöhetkellä paljon vettä, ja luku kuivalihavalmiste beef jerkylle onkin jo eri sarjaa eli noin 1720 kJ (411 cal) /100g.

Lopputulos

Tämäkin aihe tarvitsee lisää tutkimusta. Erityisen mielenkiintoista olisi saada satoja eri lajeja koskevia vertailuja, joissa hyönteisillä testattaisiin monenlaista ravintoa eri olosuhteissa. Tämä on suorastaan kriittistä, sillä muuten on erittäin vaikeaa sijoittaa soveltuvimpiin lajeihin ja kasvatusmetodeihin tarvittavia mailmanlajuisen teollisuuden aloittamiseen tarvitavia valtavia investointeja (miljardeja euroja ja vuosien työ!).

Kuten kappaleessa tulee selväksi, hyönteiset tarjoavat hyvän proteiinilähteen. Ne myös sisältävät usein huomattavan paljon energiaa. Ne on myös todettu olevan hyviä raudan lähteitä (testatut sirkat olivat lihatuotteiden tasolla). Nauta sisältää rautaa noin 2,1 mg/100g märkäpainossa ja 6 mg/100g kuivattuna ja useimmat testatut hyönteiset

Lopputulemana voidaan sanoa, että hyönteiset voivat korvata ruokavaliossa ainakin lihatuotteita. Ne tarjoavat suurimman osan ravinteista pienemmällä massalla. Lisäksi hyönteisestä riippuen, saadaan enemmän ainakin proteiinia, rautaa ja joitakin vitamiineja. Ainakaan nykyisen tiedon valossa en korvaisi kaikkea ravintoa hyöteisillä, mutta mitään sellaista syytä ei ole tullut vastaani, mikä estäisi korvaamasta lihatuotteet hyönteisillä. Luonnollisesti hyöteistuotteita tulee käyttää osana monipuolista ruokavaliota.



Santtu


ps. Seuraavassa kirjoituksessa käsittelen hyönteiselintarvikkeita allergian näkökulmasta