maanantai 14. heinäkuuta 2014

Hyönteisten vesitaloudesta

Hyönteisten tiedetään tarvitsevan huomattavasti vähemmän vettä kasvaakseen, verrattuna perinteisiin tuotantoeläimiin. Kirjoituksessa käsitellään, mitä merkitystä tällä on ja miten tätä voidaan hyödyntää.



Vesitilanteesta


Maailman vesitilanne on kriisiytymässä nopeaa vauhtia. FAO on arvioinut, että vuonna 2025 1,8 miljardia ihmistä elää alueella, jossa on absoluuttinen pula välittömästi tarvittavasta käyttövedestä. Kaksi kolmasosaa maailman väestöstä kärsii puhtaan veden puutteesta. Maatalouden arvioidaan kuluttavan noin 70 prosenttia kaikesta käytetystä makeasta vedestä. Käytetty ja käytettävissä oleva makea vesi taas on pieni murto-osa makean veden varannoista. Samaan aikaan laadukas makea vesi vähenee jatkuvasti pohjavesien ylikäytön sekä saastumisen takia.



Hyönteisten vedentarpeesta


Hyönteisten vesitehokkuus on ehkä niiden yksiselitteisin etu perinteiseen tuotantoeläintalouteen verrattuna. Kaikki kohtaamani tutkimukset ja selvitykset ovat päätyneet lopputulokseen, missä hyönteisproteiinikilon vedentarve on ollut monta kertaluokkaa vähäisempi kuin millään perinteisellä tuotantoeläimellä.


Monet tuotantoeläimet kuluttavat paljon vettä. Niin sanottu piilovesi eli koko tuotteen valmistumiseen kulunut vesimäärä voi olla hurja. Luvut vaihtelevat eläinlajin, kasvatusolosuhteen, käytetyn rehun ja muiden tekijöiden mukaan. Suurimmat vastaantulleet luvut ovat olleet 120 000 litraa vettä tuotettua lehmän proteiinikiloa kohden. Moni toinen lähde antaa luvuksi noin 22 000 ja kanalle 3 400 litraa tuotettua proteiinikiloa kohden. Eri hyönteisten tarkasta vedentarpeesta tehokkaassa teollisessa kasvatuksessa ei ole tarkkaa tietoa, mutta se on varmasti huomattavasti vähemmän.


Esimerkkinä pienestä vedenkulutuksesta jauhomatojen on selvitetty kasvavan kohtalaisesti (vaikkakin huonommin) myös äärinmäisessä kuivuudessa, jossa lähes kaikki vesi on ollut sitoutuneena kuivahkoon ravintoon. Kilon viljaproteenia on arvioitu vaativan noin 5-20 kertaa vähemmän vettä kuin nautaproteiinikilon tuottaminen. Lopputuoteen massassa ja hiilihydraatteissa ero on huomattavasti isompi.


Lisäksi on tärkeää huomioda, että tuotantoeläintalous ei suinkaan vain kuluta vettä enemmän, vaan myös pilaa sitä huomattavasti enemmän. Nisäkkäät, kuten siat ja naudat, virtsaavat ja ulostavat suuren määrän ravinteita, joka suurilta osin päätyy pilaamaan vesistöjä (hyönteiset eivät käytännössä virtsaa).



Teollisen hyönteistuotannon vedenkulutus


Julkisissa lähteissä on hyvin vähän tietoa suurimittakaavaisen hyönteistuotannon vaatimista vesimääristä. Tämä on ymmärrettävää kehittyneen länsimaisen hyönteistalouden puuttumisen takia. Saadut luvut ovat peräisin pienimuotoisimmista tieteellisistä koejärjestelyistä tai kehitysmaissa tehdyistä matalateknologisia kasvatusmetodeja hyödyntävissä tutkimusprojeteista. Maailmalla on myös kehittyneempää teknologiaa, kuin kehitysapuprojekteissa käytetyt kasvatusmetodit, mutta niiden tiedot eivät ole minun saatavilleni päätyneet.


On syytä olettaa, että veden saatavuus voidaan huomoida valitsemalla sellaisia hyönteisiä, jotka soveltuvat ominaisuuksiensa perusteella kasvatusalueelle. Tietyt hyönteiset, kuten jauhomadot, tulevat toimeen erittäin vähäisellä vedellä sekä äärimmäisessä kuumuudessa. Niillä alueilla, joissa vettä on enemmän tarjolla, voidaan käyttää sellaisia hyönteisiä, jotka kykenevät käyttämään tämän veden tehokkaasti kasvunsa eduksi. Esimerkiksi jauhomatojen on havaittu lisäävän niiden kasvunopeutta sekä lisäävän rasvojen suhteellista osuutta veden saatavuuden parantuessa.


Hyönteisten pieni vedenkulutus johtuu useasta eri tekijästä. Yksi näistä on se että useimmiten niiden koko ruumiin peittävässä kitiinikuoressa on vedenpitävä kerros. Samaan aikaan useiden hyönteisten uloste on erittäin kuivaa. Myös nisäkkäitä nopeampi kasvunopeus on vaikuttaa vedenkulutusta pienentävästi. Ne voivat käyttää hyväkseen ilmasssa olevaa kosteutta.


Äärinmäisen pienen vedenkulutuksen ja eri lähteistä olevan sekä heikkolaatuisen veden käyttäminen mahdollistaa hyönteisten kasvattamisen sellaisilla alueilla joilla ei muuten voitaisi kasvattaa mitään. Esimerkiksi aavikoilla voitaisiin kasvattaa hyönteisiä käyttäen luonnollista ilmankosteutta tai heikkolaatuisesta vesilähteestä haihdutettua vettä. Tällöin päästäisiin kasvattamaan tuotantoeläimiä alueella jolla se olisi muutoin täysin mahdotonta nykytekniikalla sekä eläimistöllä. (Esim. teoriassa kaislanvarsilla voisi kasvattaa jauhomatoja merivedestä haihdutetussa vesihyöryssä vaikka Lähi-idän kuumimmilla alueilla!)



Lopputulos


Teollisen hyönteiskasvatuksen vedenkulutuksen selvittäminen vaatii lisää tutkimusta. Tällöin on mahdollista päästä kehittämään parempia ja vähemmän vettä kuluttavia kasvatusmenetelmiä. Keinoina tähän on käytettävissä esimerkiksi erilaisten kasvatusastioden kosteuden optimointi, oikeanlaisten tuotantoeläinten valinta sekä jalostus.


Samalla on selvitettävä voitaisiinko hyönteisillä käyttää ihmisille ja muille tuotantoeläimille soveltumattomia vesilähteitä. Tämmöisiä voisivat olla likainen-, taudinaiheuttajilla kontaminoitunut- sekä jopa suolainen vesi! On mahdollista että lähes kaikkien vesilähteiden käyttäminen on mahdollista osaamisen parannuttua.



Samalla on kehitettävä menetelmiä joilla hyönteistuotannon jätteet kyetään käyttämään hyväksi ilman että niillä pilataan vesistöjä. Hyönteisten uloste on verrattain tuntematon lannoite ja siksi tämänkin aihe vaatii lisätutkimuksia. Varmaa on, että hyönteiset parantavat vesitehokkuutta ja vähentävät ravinnon piiloveden määrää verrattuna nykyiseen lihatuotantoon.



Santtu


Ps. Seuraava teksti koskee hyönteisruoan ravintoarvoa

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti